Friedenplatz, 2006
Choreography: Kirsi Monni in collaboration with the dancers Joona Halonen, Vera Nevanlinna, Katri Soini
Premiere 3.11.2006 Zodiak - Uuden tanssin keskus, Kaapelitehdas, (min) 40
Dancers: Joona Halonen, Vera Nevanlinna, Katri Soini
Lighting desing :Mikko Hynninen
Sound design: Mikko Hynninen
Scenography: Simon Le Roux
Costume design: Suvi Hänninen
Music: Giacinto Scelsi/Mikko Hynninen: Suite No. 9 "Ttai", es./perf. Louise Bessette (Mode 92, 1992).
Text: Kirsi Monni & dancers, Anna-Mari Karvonen (Reference: Susanna Lindberg: "Meidän äänemme". Filosofien ystävyys. Tutkijaliitto 1998. Helsinki; "Hegelin ja Heideggerin välienselvittely". Tiede & edistys 3/01); Suvi Grym,
Photography: Heli Sorjonen.
Production: Zodiak Center For New Dance & Moving in November festival
Producers: Jutta Heikkilä, Kirsi Monni.
The work was performed with the trio work Friedenplatz.
The philosophical and choreographic question was: what is we, how to underdstand we as plurality of the singulars? What would be choreography from this standing point? Our proposition was choreography as thinking together in movement. The performance was created anew each night according the dialogical relationship to dancers, to audience and to the music, the meditative pianocomposition by Giacinto Scelsi, Suite No 9 (“Ttai”), played by Louise Bessette.
Triossa Friedenplatz ajattelimme demokratian ja yhteisön olemusta, sitä mitä on ‘me’? Kuinka on mahdollista olla me, ilman että toisen erillisyyden ja erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen peittyy jo lähtökohtaisesti? Olemme pohtineet näitä kysymyksiä eettisyyden ja käytännön näkökulmista, tanssien ja keskustellen.
Emme lähteneet käsittelemään aihetta erityisesti teatterillisesti tai ohjelmallisesti, vaan lähestyimme sitä tanssin konvention kautta kysyen, voivatko tanssijat olla itsenäisiä “liikkeellä keskustelijoita” rinnakkain toistensa kanssa – ilman koreografisen käytännön usein mukanaan tuomia ‘samanlaisuuden’ rakenteita?
Halusimme rakentaa triosta avoimen foorumin ennakoimattomalle havainnon harjoittamiselle ja yhdessä ajattelulle. Teosta
ei ole kiinnitetty koreografisiin askeliin, vaan se syntyy joka ilta uudelleen, tanssin ja musiikin rakenteellisten ja laadullisten määreiden sekä tanssijoiden keskinäisen dialogin kautta – ja vuorovaikutuksessa yleisöön.
Trion musiikillisen ‘tapahtumapaikan’ luo Giacinto Scelsin meditatiivinen pianoteos Suite No 9 (“Ttai”), joka kuullaan esityksessä kokonaisuudessaan. Scelsi luonnehtii teostaan “tapahtumasarjaksi, joka ilmaisee vuorotellen Aikaa (tai pikemminkin Aikaa Liikkeessä) ja Ihmistä, kuten sitä symboloivat katedraalit, luostarit ja pyhä Om-äänne”. Scelsin musiikki on pitkälle irtautunut konventionaalisista musiikillisista muotorakenteista ja äänellisistä hierarkioista ja rakentuu ennen kaikkea äänen soinnin, energian ja ajallisen kokemuksen kautta.
Choreography: Kirsi Monni in collaboration with the dancers Joona Halonen, Vera Nevanlinna, Katri Soini
Premiere 3.11.2006 Zodiak - Uuden tanssin keskus, Kaapelitehdas, (min) 40
Dancers: Joona Halonen, Vera Nevanlinna, Katri Soini
Lighting desing :Mikko Hynninen
Sound design: Mikko Hynninen
Scenography: Simon Le Roux
Costume design: Suvi Hänninen
Music: Giacinto Scelsi/Mikko Hynninen: Suite No. 9 "Ttai", es./perf. Louise Bessette (Mode 92, 1992).
Text: Kirsi Monni & dancers, Anna-Mari Karvonen (Reference: Susanna Lindberg: "Meidän äänemme". Filosofien ystävyys. Tutkijaliitto 1998. Helsinki; "Hegelin ja Heideggerin välienselvittely". Tiede & edistys 3/01); Suvi Grym,
Photography: Heli Sorjonen.
Production: Zodiak Center For New Dance & Moving in November festival
Producers: Jutta Heikkilä, Kirsi Monni.
The work was performed with the trio work Friedenplatz.
The philosophical and choreographic question was: what is we, how to underdstand we as plurality of the singulars? What would be choreography from this standing point? Our proposition was choreography as thinking together in movement. The performance was created anew each night according the dialogical relationship to dancers, to audience and to the music, the meditative pianocomposition by Giacinto Scelsi, Suite No 9 (“Ttai”), played by Louise Bessette.
Triossa Friedenplatz ajattelimme demokratian ja yhteisön olemusta, sitä mitä on ‘me’? Kuinka on mahdollista olla me, ilman että toisen erillisyyden ja erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen peittyy jo lähtökohtaisesti? Olemme pohtineet näitä kysymyksiä eettisyyden ja käytännön näkökulmista, tanssien ja keskustellen.
Emme lähteneet käsittelemään aihetta erityisesti teatterillisesti tai ohjelmallisesti, vaan lähestyimme sitä tanssin konvention kautta kysyen, voivatko tanssijat olla itsenäisiä “liikkeellä keskustelijoita” rinnakkain toistensa kanssa – ilman koreografisen käytännön usein mukanaan tuomia ‘samanlaisuuden’ rakenteita?
Halusimme rakentaa triosta avoimen foorumin ennakoimattomalle havainnon harjoittamiselle ja yhdessä ajattelulle. Teosta
ei ole kiinnitetty koreografisiin askeliin, vaan se syntyy joka ilta uudelleen, tanssin ja musiikin rakenteellisten ja laadullisten määreiden sekä tanssijoiden keskinäisen dialogin kautta – ja vuorovaikutuksessa yleisöön.
Trion musiikillisen ‘tapahtumapaikan’ luo Giacinto Scelsin meditatiivinen pianoteos Suite No 9 (“Ttai”), joka kuullaan esityksessä kokonaisuudessaan. Scelsi luonnehtii teostaan “tapahtumasarjaksi, joka ilmaisee vuorotellen Aikaa (tai pikemminkin Aikaa Liikkeessä) ja Ihmistä, kuten sitä symboloivat katedraalit, luostarit ja pyhä Om-äänne”. Scelsin musiikki on pitkälle irtautunut konventionaalisista musiikillisista muotorakenteista ja äänellisistä hierarkioista ja rakentuu ennen kaikkea äänen soinnin, energian ja ajallisen kokemuksen kautta.
Photos: Heli Sorjonen