Lichtweg 2006 (2007)
Choreography & dance: Kirsi Monni
Premiere 3.11.2006 Zodiak - Uuden tanssin keskus, Kaapelitehdas, Helsinki, 40 min
Lighting desing: Mikko Hynninen
Sound design: Mikko Hynninen
Music Giacinto Scelsi / Mikko Hynninen Lichtweg-remix: Suite No 8 "Bot-ba", es./perf. Marianne Schroeder (Hat Hut records 1992)
Mikko Hynninen Lichtweg-remix from the pianocomposition Giacinto Scelsi: Suite No 8 Bot-ba. Homage to the monasteries of Tibet, the rituals and dances.
Scenography: Simon Le Roux
Costume design: Suvi Hänninen
Videodesign: Mikko Hynninen
Graphics Suvi Grym
Photography: Heli Sorjonen.
Production: Zodiak Center For New Dance & Moving in November festival. Producers Jutta Heikkilä, Kirsi Monni.
The work was performed with the trio work Friedenplatz.
The philosophical question and the starting point to the work was: who is she? The answer needs to always remain open, othervise the definition might be used as means for subjugation. The choreographic score was danced three times, creating a constantly transforming portrait of the woman on stage.
Lähtökohtani teospariin Lichtweg – Friedenplatz oli pohtia yksilöllisen ja yhteisöllisen elämän suhteita sekä etsiä tanssin poliittisuuden mahdollisuuksia. Soolossa Lichtweg kysymykseni kohdistui yksilöön, kysyin: kuka hän/tämä nainen on?
Kysymystä ei voi ajatella ilman ihmisen sidosta ja osallisuutta historialliseen ja kulttuuriseen ympäristöönsä. Liioin sitä ei voi ajatella ilman yksilön kokemusta maailmastaan, ilman kehollista ja kielellistä muistia. Jos lähtökohtana on pyrkimys kunnioittaa yksilön kokemuksellista ainutkertaisuutta ja määrittelemättömyyttä, kysymyksen siitä kuka ihminen on, on mielestäni jäätävä auki, vaille lopullista vastausta. Kaikki lopulliset määrittelypyrkimykset, joissa yksi totuus käy toisen yli, ovat vaarassa tulla käytetyiksi totalitaarisen vallan välineenä.
Lichtweg-soolosta muodostui sarja tanssillisia pienoismuotokuvia, joiden käsikirjoitus on tehty kirjallis-runollisena reittinä. Käsikirjoitusreitti kuljetaan kolme kertaa, jolloin muotokuvaksi avautuva näkymä on aina erilainen.
Choreography & dance: Kirsi Monni
Premiere 3.11.2006 Zodiak - Uuden tanssin keskus, Kaapelitehdas, Helsinki, 40 min
Lighting desing: Mikko Hynninen
Sound design: Mikko Hynninen
Music Giacinto Scelsi / Mikko Hynninen Lichtweg-remix: Suite No 8 "Bot-ba", es./perf. Marianne Schroeder (Hat Hut records 1992)
Mikko Hynninen Lichtweg-remix from the pianocomposition Giacinto Scelsi: Suite No 8 Bot-ba. Homage to the monasteries of Tibet, the rituals and dances.
Scenography: Simon Le Roux
Costume design: Suvi Hänninen
Videodesign: Mikko Hynninen
Graphics Suvi Grym
Photography: Heli Sorjonen.
Production: Zodiak Center For New Dance & Moving in November festival. Producers Jutta Heikkilä, Kirsi Monni.
The work was performed with the trio work Friedenplatz.
The philosophical question and the starting point to the work was: who is she? The answer needs to always remain open, othervise the definition might be used as means for subjugation. The choreographic score was danced three times, creating a constantly transforming portrait of the woman on stage.
Lähtökohtani teospariin Lichtweg – Friedenplatz oli pohtia yksilöllisen ja yhteisöllisen elämän suhteita sekä etsiä tanssin poliittisuuden mahdollisuuksia. Soolossa Lichtweg kysymykseni kohdistui yksilöön, kysyin: kuka hän/tämä nainen on?
Kysymystä ei voi ajatella ilman ihmisen sidosta ja osallisuutta historialliseen ja kulttuuriseen ympäristöönsä. Liioin sitä ei voi ajatella ilman yksilön kokemusta maailmastaan, ilman kehollista ja kielellistä muistia. Jos lähtökohtana on pyrkimys kunnioittaa yksilön kokemuksellista ainutkertaisuutta ja määrittelemättömyyttä, kysymyksen siitä kuka ihminen on, on mielestäni jäätävä auki, vaille lopullista vastausta. Kaikki lopulliset määrittelypyrkimykset, joissa yksi totuus käy toisen yli, ovat vaarassa tulla käytetyiksi totalitaarisen vallan välineenä.
Lichtweg-soolosta muodostui sarja tanssillisia pienoismuotokuvia, joiden käsikirjoitus on tehty kirjallis-runollisena reittinä. Käsikirjoitusreitti kuljetaan kolme kertaa, jolloin muotokuvaksi avautuva näkymä on aina erilainen.
Photos: Heli Sorjonen