| monni_cvfinnish_2018.pdf |
Kirsi Monni, bio
päivitetty 20.12.2017
Kirsi Monni on tehnyt pitkän uran tanssitaiteen parissa, koreografina, tanssijana, opettajana, tutkijana ja tanssin tuotannollisten rakenteiden kehittäjänä. Hänen teosluettelossaan on yli 30 nykytanssiteosta, joiden yhteisenä nimittäjänä on kehollisen ilmaisun kokonaisvaltaisuus, eri ilmaisumuotojen käyttö, historiatietoisuus ja eksistenssifilosofinen ote. Monni väitteli tanssitaiteen tohtoriksi vuonna 2004 Teatterikorkeakoulusta ja on toiminut tanssitaiteen professorina Teatterikorkeakoulussa vuodesta 2009.
Opinnot tanssitaiteessa: Monni opiskeli Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa vuosina 1970-1978, Helsingin tanssiopistossa vapaaoppilaana 1979-1981 sekä kotimaisilla ja kansainvälisillä kursseilla, mm. Amsterdamin teatterikoulun (SNDO) ja Teatterikorkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksen kursseilla. Klassisen baletin tekniikan jälkeen merkittäviksi muodostuivat ns. uuden tanssin tekniikat, release-tekniikka, kontakti-improvisaatio, tai chi sekä Hatha-jooga, jota hän on harjoittanut vuodesta 1986. Tärkeitä uuden tanssin tekniikoiden opettajia ovat olleet mm. Mary Prestidge ja Mary Fulkerson. 1990-luvulla Monni opiskeli useita vuosia Alexander-tekniikkaa, opettajana Dick Gilbert, ja tutustui 2000-luvulla Deborah Hayn kehollisen havainnon harjoittamisen menetelmään. Näistä muodostui koreografiselle työlle keskeisiä kehollisen ajattelun ja liikkeen merkityksen lähtökohtia. Kehollisen ymmärryksen syventäjänä on toiminut 1980-luvulta lähtien erilaiset psykosomaattiset meditaatio-harjoitteet ja Autenttinen liike-menetelmä. Monni opiskeli Asahi-terveysliikunta ohjaajaksi Timo Klemolan johdolla vuonna 2014.
Akateemiset opinnot: Monni suoritti tanssitaiteen Teatterikorkeakoulun kandidaatintutkinnon vuonna 1995 ja aloitti tanssitaiteen tohtorintutkinnot opinnot 1996. Väitöstutkimus käsitteli tanssitaiteen paradigman muutoksia ja tanssin ontologiaa. Hän valmistui tanssitaiteen tohtoriksi 2004.
Taiteellinen työ: Monnin teosluettelossaan on yli 30 nykytanssiteosta, joiden yhteisenä nimittäjänä on kehollisen ilmaisun kokonaisvaltaisuus, eri ilmaisumuotojen ja mediumien käyttö, historiatietoisuus ja eksistenssifilosofinen ote. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Monnia inspiroi eurooppalainen kokeellinen teatteri, performanssi, uuden tanssin funktionaaliset tekniikat ja japanilaisen Buto-tanssin kehollisen ilmaisun herkkyys ja sielukkuus. Omassa työssään hän pyrki purkamaan yhtäältä klassisesta baletista heijastuvaa ihanteellisuutta suhteessa kehollisuuteen ja tanssin käsittelemiin aiheisiin ja toisaalta modernin tanssin dominoivien tekniikkojen ennalta annettua liikkeen jäsentämisen ja abstrahoinnin tapaa. Pyrkimyksenä oli laajentaa tanssitaiteen ilmaisullisia mahdollisuuksia ja tutkia tanssin maailmasuhdetta myös kokemuksen, havainnon, rituaalisuuden ja performatiivisuuden lähtökohdista. Hidastamalla ja yksinkertaistamalla liikettä ja havainnoimalla liikkeen merkityskokemuksia Monni pyrki löytämään itselle merkityksellisiä koreografisen kielen rakentumisen perusteita. Erityisenä tavoitteena oli tuoda tanssinäyttämölle monisyistä nais- ja ihmiskuvaa ja laajentaa sitä emotionaalista ja henkistä aluetta, jolla tanssitaide Suomessa operoi.
1994 alkaneet Alexander-tekniikan opinnot avasivat tien takaisin vapaampaan liikkeellisyyteen. Alexander tekniikasta löytyi itsen-käytön-tapa-liikkeessä, joka perustui kinesteettiseen funktionaalisuuteen ja keholliseen havainnointiin ilman sidoksia erityisiin tanssi-esteettisiin perinteisiin. Tämä vapautti taiteelliset prosessit suhteessa aiheisiin ja käsiteltäviin teemoihin; taiteelliset kysymykset luovat kunkin teoksen erityisen koreografisen kielen ja liikkeen jäsennyksen tavan.
Liikkeen merkityskokemuksen havainnointi ja tanssin sekä taiteellisen että yhteiskunnallisen maailmasuhteen pohtiminen loivat tarpeen ymmärtää syvällisemmin tanssin historiallisia viitekehyksiä ja käsitteellistää nykytanssin taiteellisia pyrkimyksiä. Tämä johti Monnin pohtimaan liikkeen filosofiaa Tampereen yliopiston liikunnan filosofian julkaisujen kautta 1990-luvun alusta ja tanssin taidefilosofiaa oman taiteellisiin tohtorintutkinnon kautta 1996-2004. Taiteelliseen tohtorintutkintoon liittyvät viisi teosta peilaavat kukin liikkeen maailmasuhteen ja taideteoksen olemistavan kysymyksiä suhteessa Monnin tutkimuksessaan määrittelemään 1900-luvun tanssin uuden paradigman olemistapaan.
2000-luvun alussa Monni tutustui koreografi-kirjailija Deborah Hayn radikaaliin tanssiajatteluun, jossa liikkeen lähtökohta ei koskaan ole määritetty liikemuoto vaan olemisen tapahtumallisuuden havainnointi kehollisen liikkeen kautta. ”Havainnon harjoittaminen” alkoi muodostaa keskeistä lähtökohtaa koreografisen ja kompositionaalisen rakenteen ajattelulle ja työstämiselle. Teoksessa Aikakvartetto (2005) yhdistyi koko uran jatkunut eri mediumien käyttö esityksessä: liikkeen, kielen, kuvallisen ilmaisun ja ihmisäänen rinnakkaisuus valo, ääni-, ja tilasuunnittelun ohella, sekä kehollisen havainnon harjoittaminen tanssijoiden liikkeen lähtökohtana. Vuoden 2007 trio- teoksessa Friedenplatz, koreografia muodostui kokonaan keholliseen havaintoon ja liikkeessä-ajatteluun sekä Giacinto Scelsin musiikkin pohjautuvana tehtävärakenteena vailla etukäteen asetettua liikkeistöä.
Monni kiinnostui sosiaalisen koreografian käsitteestä ja sen taustalla olevasta systeemiteoreettisesta ajattelusta vuonna 2003 Steve Valkin ja Michael Klienin työn kautta. Työskennellessään Zodiakin taiteellisessa johtoryhmässä sekä johtajana hän kehitti opiskelun, teorian ja käytännön yhdistävän työmuodon Z-scoren, jonka puitteissa luotiin useita sosiaalisen koreografian teoskonsepteja sekä mittava sosiaalisen koreografian U.N.I yleisötapahtuma. Monni on myös kirjoittanut ja luennoinut sosiaalisesta koreografiasta pohtien sille teoriaperustaa ja laajempaa viitekehystä. Monni aloitteesta Taideyliopistossa järjestetään yhteisötaiteen laaja kansainvälinen symposium syksyllä 2018.
2010-lukua on määrittänyt koreografian poliittisten ulottuvuuksien, esitysteoreettisten ja poliittiseen ekologiaan liittyvien kysymysten pohdinta yhdessä komposition ontologian kanssa. Vuosina 2014-2017 Monni tutki koreografian mahdollisuutta käsitellä väkivaltaa teosaiheena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä. Keskeistä hänelle oli löytää aiheen käsittelyn tapa, joka jatkaisi ns. uuden abstraktin ontologiassa, siis kehollisen artikulaation ja liikkeessä-ajattelun kautta nousevassa merkitysmaailmassa idea-representaatioiden sijaan. Tämän prosessin löydöksenä oli tarkempi ymmärrys ajatusten, mielikuvien ja kinestesian keskinäisestä affektiivisesta suhteesta ja siihen perustuvasta koreografian maailmasuhteesta. Aihetta käsittelevä suurimuotoinen teos Acts And Affects, sai ensi-iltansa Zodiak uuden tanssin keskuksessa huhtikuussa 2017.
Poliittisen ekologian ja uusmaterialismin diskurssiin liittyen Monni on tuonut vuodesta 2015 lähtien Alfred North Whiteheadin prosessiontologisen ajattelun tanssiteoreettiseen ja komposition ajatteluun mukaan. Tämän näkökulman keskeisenä tavoitteena on ylittää bifurkaatio luonnon ja kulttuurin, orgaanisen ja epäorgaanisen välillä ja tarkastella olevaa keskinäisen rakentumisen ja muuntumisen prosessina. Prosessiontologian, materiaalisuuden ja muuntumisen kysymykset ovat toimineet yhteisenä käsitealustana mm. koreografian ja kuvataiteen opiskelijoiden seminaareissa ja työpajoissa.
Työ opettajana ja luennoitsijana: Monni on toiminut tanssitaiteen eri osa-alueiden opettajana 1980-luvulta lähtien, enimmäkseen Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella, jossa hän toimi tuntiopettajana kursseilla, työpajoissa ja koreografina lähes vuosittain vuodesta 1987 lähtien. Kaikessa opetuksessaan Monni on korostanut tanssiteknisten perusteiden ymmärtämistä osana laajempaa käsitystä liikkeestä elämänilmiönä sekä liikkeen merkityskokemuksen ja taiteen välisen suhteen avoimuutta ja tutkimuksellisuutta. Koko 2000-luvun Monni on kehittänyt tanssin opetuksen ja tutkimuksen suhdetta sekä opettanut tanssitaiteen historiaa ja teoriaa sekä tanssitaiteen että muiden esittävän taiteen alojen opiskelijoille.
Monni on luennoinut aktiivisesti tanssitaiteen kysymyksistä 1990-luvulta lähtien sekä akateemisissa että ei-akateemisissa yhteyksissä eri yliopistoissa, seminaareissa ja tapahtumissa.
Työ tanssin kentän hyväksi: Monni on nykytanssin tuotantoyhteisö Zodiak presents ry:n perustajajäsen. Zodiak perustettiin taiteilijajohtoiseksi uuden tanssin tuotannolliseksi sateenvarjoksi ja taiteilijayhteisöksi vuonna 1986, ollen tällaisen toimintamuodon edelläkävijä Suomessa. Monni toimi aktiivisesti Zodiak presentsissä 1986-1996 koreografina, tanssijana, taiteellisessa toimikunnassa ja hallituksessa. Vuonna 1996 muodostetussa Zodiak uuden tanssin keskuksessa Monni toimi aktiivisesti ja vastuullisesti eri rooleissa vuoteen 2008 asti. Hän oli mukana kokonaisvaltaisesti toiminnan kehittämisessä, taiteellisissa toimikunnissa (pj.), hallituksissa, ohjelmistosuunnittelussa ja uusien toimintamuotojen kehittämisessä. Vuosina 2006-2007 Monni toimi taiteellisen johtoryhmän puheenjohtajana ja Zodiakin taiteellisena johtajana vuoden 2008. Monni on toiminut myös festivaalien johtoryhmissä ohjelmistosuunnittelussa Teatterikorkeakoulun Helsinki Act sekä Zodiakin Sivuaskel -festivaaleilla. Akateemisena luottamustehtävänä Monni toimi Suomen Estetiikan seuran hallituksessa vuosina 2009-2013. Vuonna 2015-2018 Monni toimii Taiteen edistämiskeskuksen esittävien taiteiden toimikunnassa ja tanssijaostossa asiantuntijajäsenenä ja puheenjohtajana 2016-2018.
Apurahat ja palkinnot: Monnille on myönnetty useita palkintoja ja apurahoja mm. valtion tanssitaidetoimikunnan Suomi-palkinto vuonna 1998, tanssin valtionpalkinto Zodiak Presents ry:lle 1990 ja valtion viisivuotinen apuraha vuosina 1996, 2002 sekä 2008.
Tutkimus ja julkaisut: Monni on väitellyt Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen tohtoriksi vuonna 2004, ja hänen väitöksensä kirjallinen osa on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu laajamittainen tanssijantyön teoriaa ja tanssitaiteen ontologiaa kehittelevä tutkimus. Taiteellisessa väitöstyössään hän tutki tanssitaiteen paradigmaattisia kehitysvaiheita 1900-luvulla ja loi tanssin uutta ontologiaa Martin Heideggerin eksistenssifilosofian ja taiteen ontologian avulla. Monni on julkaissut lukuisia tanssin filosofiaa, historiaa ja tanssitaiteilijan toimenkuvaa käsitteleviä artikkeleja eri teoksissa ja julkaisuissa 1990-luvulta lähtien.
2010 luvulla Monni on kirjoittanut ja tutkinut erityisesti koreografian laajennettua käsitettä (sosiaalinen koreografia, taustanaan systeemiteoreettinen ajattelu), koreografian poliittisia ulottuvuuksia, koreografian ja ekologian suhdetta, komposition ontologiaa ja uusmaterialistista teoriaa, erityisesti prosessiontologiaa.
Teatterikorkeakoulussa Monni on ollut ideoimassa ja perustamassa tanssin tutkimuksen Kinesis-julkaisusarjaa, jonka toimitustyötä hän on tehnyt vuodesta 2011. Kinesis-sarjassa on julkaistu 2017 mennessä 8 kirjaa, joista viisi on kansainvälisiä julkaisuja.
Monni toimi Teatterikorkeakoulun tutkimusneuvostossa vuodet 2009-2017 ja hän on toiminut usean koreografian väitöstutkimuksen ohjaajana vuodesta 2009.
Työ Teatterikorkeakoulussa ja yliopistoyhteisöissä: Monni on toiminut Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen professorina (erityisalana koreografia) vuoden 2009 alusta ja johtaa koreografian maisterin tutkinnon koulutusohjelmaa. Hän on toiminut Teatterikorkeakoulun hallituksessa (2010-2012), johtokunnassa (2013-), Tutkimuksen kehittämiskeskuksen johtoryhmässä (2009-2013), tutkimusneuvostossa (2009-2017), rekrytointineuvostossa (2017-) tanssitaiteen laitoksen johtoryhmässä (2009-2013) sekä julkaisutoimikunnassa (2009-) pj. 2014-. Hän toimii myös Teatterikorkeakoulun tanssia käsittelevän Kinesis - julkaisusarjan toimittajana. Tanssitaiteen professorina Teatterikorkeakoulussa hän on vastannut koreografian koulutusohjelman tutkintovaatimusten uudistamisesta ja kirjoittamisesta vuosina 2009-2010 ja 2014-2015, sekä osallistunut tanssitaiteen kandidaatin ja tanssijan taiteen maisteriohjelman koulutusohjelmien tutkintovaatimustyöhön vuosina 2009-2010, 2014-2015. Monni on toiminut lukuisten maisterin opinnäytteiden ohjaajana, lähes kolmenkymmenen maisterin tutkinnon tarkastajana sekä neljän taiteellisen tohtorintutkinnon ohjaajana.
Monni on toiminut myös erilaisissa tutkimuksen, rekrytoinnin ja opinnäytteiden arviointitehtävissä muissa yliopistoissa kotimaassa ja kansainvälisesti.